Epämukavuus

On helppoa matkata omilla vahvuuksilla, mutta kun joutuu kohtamaan omat alueet joissa kohtaa epämukavuuksia on tilanne, joskus tasapainoilua, varsinkin jos tilanne tulee yllätyksenä. Siksi valitsen joskus vapaa ehtoisesti epämukavuusalueen, jotta se ei tule yllätyksenä. Tutustun siihen, kuin uuteen asiaan, tunnustelen, katselen, kokeilen, punnitsen ja mietin miten saisin oteen. Mikä siitä on tehnyt epämukavan? Hämmästyn, kun epämieluisa tunne laimenee. Olen saanut otteen. Asuin lapsuuden kerrostalossa jossa pyöräsuoja oli talon kellarin pommisujassa. Matka sinne piti kulkea kapeaa luiskaa pitkin, joka johti kapealle käytävälle ja siitä pommisuojaan. Pimeällä se oli melkoinen matka ja sen voittaminen vaati minulta rohkeutta voittaa pimeys. Tilassa ei ollut ainuttakaan ikkunaa, joten valo yöllä ja päivällä oli siellä sama. Otin tilaa haltuun tunsin jokaisen mutkan ja kulman, jokainen sähkökatkasin löytyi vaikkei sitä silmillä nähnyt, avaimet löysyivät lukot. Nuorena kuljin reitin usein ilman valoja, koska pelko oli väistynyt ja tunsin jokaisen askeleen. Toisinaan ihmettelen itseäni, että miksi en tunne reppujani yhtä hyvin. Joskus huomaan, että niissä on salaisuuksia, joita en ole edes aukaissut.